Timo Lapista tulee ” miljunääri ”
jos nyt näillä kuvatuotemyynneillä ylipäätään joku voisi rikastua. Timo on silti Rauni K:n kanssa niitä menestyneimpien valokuvien tuottajia myyntitoiminnan historiassa yli yhdentoista vuoden aikana. Antti N. tosin räväytti tiskiin vuosi sitten kuvan , joka myi ja näyttäisi edelleen myyvän varsin hyvin . Lasken parhaillaan myyntimääriä ja parin päivän päästä emme luule mitään vaan tiedämme . Seurassamme on siis todella huikean hyviä kuvaajia mitä erilaisimpiin tarpeisiin.
Itseäni surettaa eniten se , etten saa ( tai osaa ) kaikkein hienovaraisimpien ja aistikkaimpien valokuvien sävyjä toistumaan pienessä koossa esim. jääkaappimagneetissa. Johtuu se ehkä osittain siitäkin , että magneetin kiiltävien lasien väliin tulee prässätä vain mattapintaisia valokuvia. Jos sinne laittaa kiiltäviä kiiltävien ”lasien” väliin niin olet lirissä heijastusten kanssa ! Eräs tunnettu joensuulainen yrittäjä sanoikin minulle kun tilasin kymppikuvia suurehkoja määriä – kaikki mattana , että mattakuvat ovat ” paholaisen keksintö ”. Hän sanoi , tosin muista syistä ,eli että hienovaraiset sävyt hävitettäisiin tällä tavoin.
Olen samaa mieltä ; kuvakäsittelyn täytyy olla rajumpaa siinä ja silti hienoja nyansseja sävyissä on turha tavoitella. Harmi mm. Sanna S:n upeille pakkasyö- ja tähtitaivaskuville ; ne vaatisivat ehdottomasti huippuluokan printit . Uskaltaiskohan yrittää kiiltäväpintaista postikorttia ( siinäkin tosin tavallinen pahvi pohjalla ja kiiltävä filmi tai lakka pinnalla ? Timon kuvatiedostosta korttikin onnistunee lähes satavarmasti , mutta jos olis esim. tähtitaivas , niin ne ( tähdet ) toistuisivat lähinnä pölynomaisena haittana muutoin hyvässä kuvassa ! Tämä on valitettasti faktaa. Näitten ” horinoitten ” mahdollinen opetus voisi kai ollakin , että vain selkeät kuvatiedostot selkeine sävyeroineen tuottaisivat parhaat tulokset. Kuvan idea on aina tietenkin se tärkein asia josta kuvaaja lähtee liikkeelle. Nämä pikkumurheet jätämme toistaiseksi syrjään ja iloitsemme Timon menestyksestä. Hänen kuvansa toistuikin onneksi varsin hyvänä pienenä magneettikuvanakin.
Kisa on siis päättynyt , mutta otan ( jatkuvasti ) mielelläni vastaan uusia ehdotuksia Joensuu – aiheisiksi postikorteiksi ja / tai postikorteiksi. Tarjoaminen on , sen ymmärrän , hiukan turhauttavaa korkean hylkäysprosentin vuoksi. Se johtuu siitä , ettemme voi ottaa tuotantoon jo vuosia tuotannossa olleen kuvan ( lähes ) similaaria ! Kuvan siis täytyisi olla erilainen näkemys tutuista aiheista ( Joensuu ) kuin jo myynnissä olevat tuotteet . Kuvan tulee siis ilmentää ”normituristin” tuntemaa Joensuuta , mutta ” herkullisella ” tavalla esitettynä.
Moni on kysynyt , ettet sinä Matti itse sitten ottaisi malliksi sellaista kuvaa. Olen vastannut ja vastaan edelleenkin ; ottaisin , jos osaisin . Luontokuvaajamme tietävät , että vaikka törmäisivät asumattomassa korvessa huikean hienoon maisemaan , niin siitäkin huippukuvan ottamisessa saattaa mennä kuukausia tai vuosia ennenkuin valot ja muut yksityiskohdat lonksahtavat paikoilleen. Minusta tuntuu , että sama juttu on myös tässä asutun miljöön kuvaamisessa. Olen vuosien varrella nähnyt , että laaja verkostoituminen vain ja ainoastaan turvaa riittävän kuvatarjonnan myös näihin tarpeisiin.
Matti K. ( www.kuivis.fi )
