Extreme -reissu talvella Meekojärvelle

Kuvat ja teksti: Tarmo Sotikov

Kesällä 2014 ideoimme Ilkan ja Ismon kanssa Kilpisjärvellä reissua samoihin maisemiin talvisessa extreme-hengessä. Ismo ja Ilkka laittoivat hösseliksi ja varailivat Meekon tuvan sekä kelkkakyydin sinne. Nyt tammikuun 2015 lopussa reissu oli käsillä. Ari oli startannut Kotkasta hyvin aikaisin aamulla, poimi minut kyytiin Joensuusta ja köröttelimme Ismon ja Pekan luo Lieksaan. Siellä lykkäsimme tavaroita auton ja peräkärrin ”täyteen”, jonka jälkeen matka jatkui Kuusamoon Törmälään saunaan.
Koska oli tiedossa, että Ilkka pääsee mukaan vasta illalla, kulutimme aikaamme käymällä seuraavana päivänä Konttaisella kuvaamassa kuukkeleita.

Konttaisen kuukkeli

Säiden aiheuttamien viivästyksen jälkeen pääsimme viimein Kilpisjärvelle ja aamulla kelkkakyytiin Dunlop-ukkoina eli päällä kaikki mahdollinen vaatetus – pakkasta oli parikymmentä asetta.

Reki jumissa

Vähän ennen Meekon mökille saapumista oli taivas upean värinen – sinisen violetin purppura – sellaista väriä en ole vielä nähnyt ja kuvaamatta jäi kun olimme vauhdissa juuri silloin.

Tunnelmakuutamo

Illalla auringonlaskun aikaan pilvet muokkasivat maisemaa muodoillaan ja väreillään, sellaisia karkkivärejä en ole taivaalla ennen niin paljoa nähnyt.

Karkkia taivaalla

Illalla nousi kuutamo, paras kuunkuvausaika olisi ollut pari päivää aiemmin.

Kuu nousee pahtaan takaa

Reposia kyttäsimme vuorotellen vähän väliä ulkona käyden. Seitsemän jälkeen ne ilmestyivät – eivät kovinkaan voimakkaina – kaukaisuudessa oli hiukan värejä.

Reposet Meekon pahtaan taivaalla

Kämppäkaverit virittelivät aamupalan jälkeen sukset jalkaan suunnaten Vuommakasjärven ja Pitsuksen kanjoniin. Minä jäin mökkimieheksi, oli selkä edelleen sen verran tukevasti jumissa. Kiirunat sentään tarjoutuivat mökin lähellä kuvausetäisyydelle.

Kiirunalla on kiire

Seuraavakin aamu oli aika tuhkero – taivas oli sentään paikoitellen auki ja värejäkin näkyi. Tuiverruksesta huolimatta kuvaaja ei lepää – muuten kuin pitkällään kuvatessa 😉

Kuvaaja tuiskussa

Paluupäivän aamuna aikaisin alkoi sellainen myräkkä, että oksat pois. Tuiskutti lunta välillä niin, että ei nähnyt edes pihapiirin muita rakennuksia. Sitten alkoi aivan mahdoton tuuli – puuskissa mökkikin jutisi. Vaan ei sää kuvaajia haittaa, kamerat lauloivat ja tallensivat myrskyä niin still- kuin videokuviksi. Myrsky oli sitä luokkaa, että olimme lähes varmoja ettei kelkkakuski tule meitä tänään hakemaan.

Hiukan tuiskuttaa 🙂

Vähitellen sää selkeni, tuuli hiukan hellitti ja kyllä vain klo 12 kieppeissä ulkopuolelta kuului kelkan pörinä. Tultiin meitä kuitenkin hakemaan. Hakija kertoi, että karttojen mukaan suht pienellä tunturialueella oli tuulta ollut jopa 22 m/s – puuskissa enemmänkin. Sitten pakkaamaan, kelkkojen selkään ja valkeuden keskellä takaisin Kilpisjärvelle.

Ehjänä perillä – vain sielu haavoilla kun piti palata arkeen. Katso lisää tekstejä ja kuvia Tarmon blogista

Valkeuden keskellä